Tähtibloggari Sophia

Tähtibloggarikisan viimeinen kirjoitelma: nro.3

Heippelis kuikkelis kaikki! Nyt on nähty lukuharjoitukset, seurailtu näytelmä harjoituksia ja päästy katsomaan esitys kokonaisuudessaan. Kaiken kaikkiaan tämä kisa oli hauska.

Kun tulimme teatteriin, meitä oltiin vastassa. Saimme liput narikkaan ja itse esitykseen. Meille oltiin varattu mielestäni parhaimmat paikat katsomossa. Se sai oloni tuntumaan erityisen tärkeältä:D Saimme nauttia väliajalla lohivoileivistä ja teestä. Ne oli herkullisia:p

Näytelmää pystyi kuvaamaan yhdellä sanalla: mahtava. Näytelmä oli ammattimaisesti suunniteltu ja toteutettu… osa syynä saattoi olla myös se, että se oli ammattiteatteri. Näytelmä oli koottu kivasti, sillä välillä oltiin menneisyydessä ja välillä nykyhetkessä. Hyviä kohtauksia näytelmässä oli hirveästi. Esim. linja-autoaseman kohtaukset tai kun poliisia haastateltiin radiossa.

Allan on vähän vähä-älyinen. Hän ei joko ymmärrä, tai ymmärtää asiat jälkikäteen. Allan on ratsastanut tuurilla koko elämän, ja elänyt hetkessä koko ajan. Pienenä Allan menetti molemmat vanhempansa, mutta silti hän oli onnistunut elämässä… Olihan hän jo 100 vuotta!

Kiitos, että sain olla mukana tässä mahtavassa kilpailussa(vaikka se ei siltä tuntunutkaan), ja sain olla näkemässä harjoituksia ja esityksen.

Terkuin, Sophia.
 

Blogikirjoitus nro 2

Moi!

Oon Sophia, ja olen osallistunut tähtibloggari kilpailuun.

Viime kerralla kirjoitin minkälaista on näytellä ja mitä tapahtui 100 vuotta, joka karkasi ikkunasta- näytelmän lukuharjoituksissa.

Näytelmäharjoituksia oli mielenkiintoista seurata, ja katsoa, kuinka näyttelijät eläytyivät rooleihinsa. He olivat harjoitelleet jo joitakin kohtauksia valmiiksi, joita he esittivät meille, jotta saimme osviittaa näytelmästä. Näytelmään oli käytetty mielestäni melko vähän, mutta kuitenkin riittävästi rekvisiittaa. Näytelmän kohtaukset olivat hauskoja, ja välillä sai pidätellä naurua, sillä en halunnut häiritä harjoituksia. Näyttelijöiden työ on varmasti raskasta, sillä olin tunnin katsomossa vain seuraamassa harjoituksia, ja silti mua alkoi ramaisemaan, vaikka se kyllä saattoi johtua raskaasta päivästäni:D

Viimeksi lukuharjoituksissanäyttelijät lukivat käsikirjoituksista tekstiä, nyt he harjoittelivat jo ilman sitä. Tietysti muutamia unohduksia tuli, mutta ne korjattiin, ja jatkettiin harjoituksia. Itselläni on surkea muisti, ja mä saisin kyllä jankuttaa reploja monta kymmentä kertaa päässäni, jotta muistaisin kaiken. Kunniotan heitä.

Oli mukavaa päästä seuraamaan harjoituksia ja osallistumaan kilpiluun:)

Iloisin mielin, Sophia.


Blogikirjoitus nro 1

Moikka!
Olen Sophia Hätinen. Käyn Waltterin koulua ja harrastuksiini kuuluu Netflix&chill. Eli olen normaali. Normaali 13-vuotias tyttö (ellei nimi jo kertonut).

Olen kiinnostunut teatterista, ja erityisesti näyttelemisestä. Se on luovaa ja hauskaa.

Näyttelijöiden työ on leikkimistä, mutta myös haastavaa. Kun olin nuorempi, en pitänyt leluista. Mielestäni ne olivat tylsiä. Sen sijaan pidin leikkiä koulua, kotista ja kaikkea muuta, missä lelut olivat pelkkää rekvisiittaa. Sain päättää itse, minkälaiselta näytän tai minkälaiselta kuulostan. Se oli hauskaa.

Lavalla pystyn olemaan oma itseni. Vilkas ja sponttaani. Vaikka monet näyttelemistä ja teatteria harrastavat ihmiset ovat ulospäinsuuntautuvia, ei se silti tarkoita, että sinun pitäisi olla. Voit olla ujo, ja silti rakastaa teatteria ja näyttelemistä. Kokeile edes. Näytteleminen saattaa muovata sinua paljon, isolla k:lla, vaikket sitä välttämättä tarvitsisikaan:)

Näyttelemisen ABC: "Ole rohkea, ja uskalla heittäytyä mukaan."

Näytelmä koostuu monesta eri asiasta. Näytteijöistä, rekvisiitasta, valaistuksesta ja monista muistakin seikoista. Jopa kukkanen, joka on pöydällä, on tärkeä osa esitystä. Jopa se mummon tädin kaverin kissan kaima, on tärkeä osa esitystä. Olen saanut monta kertaa sivuroolin, mutta se muuttuu osaksi esitystä heti, kun herätän hahmon eloon. Kun ne pienet asiat yhditää, tulee hieno esitys.

Olin seuraamassa "Sata vuotias, joka karkasi ikkunasta"- näytelmän lukuharjoituksia. Näyttelijät ja muu henkilökunta, ketkä olivat mukana harjoituksissa, ottivat meidät erittäin hyvin vastaan. He kannustivat meitä olemaan iloisia omia itseämme. He jopa sanoivat, että jos on hyvä fiilis, niin välihuudot eivät olleet pahasta.

Huomasin, että näytelmä oli ihan huippu. Näytelmä kertoi aika paljon ystävyydestä, mutta ennen kaikkea se oli hauska. Jouduin pidättämään vähän liiankin monta kertaa nauruani. Minun kohdallani se oli erittäin haastavaa:D

 Olen erittäin innostunut näytelmästä, ja odotan sitä innolla.

Kommentoi alle äänestääksesi tätä postausta ja osallistuaksesi arvontaan. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen sari.kaurola@varkaudenteatteri.fi jos et ole Facebookissa. Laita otsikoksi "Tähtiblogiääni: blogikirjoituksen tekijät/otsikko"