Täällä kirjoittelee Yrjölän Maija

Täällä kirjoittelee Yrjölän Maija ja minä esitän Saaraa Juakse ko hullu! -näytelmässä. Kyseisen näytelmän harjoituksista alkoi joulukuun alussa työkokeiluni, joka minun tapauksessani tarkoittaa näyttelijän työtehtäviä.  Saaran rooli on debyyttini Varkauden teatterissa.

Ennen Varkautta minut on saattanut nähdä muun muassa Joensuun ylioppilasteatterin sekä Joensuun kaupunginteatterin tuotannoissa. Draaman lisäksi lähellä sydäntäni ovat muutamia mainitakseni laulaminen, viulun soittaminen, kirpputorit sekä korvakorut.

Hahmoni Saara Härmä on Juakse ko hullu!- näytelmän keskushenkilö, jonka kautta katsoja tutustuu Härmän perheeseen. Saara on 6-vuotias tyttö, joka harrastaa intohimoisesti juoksemista setänsä Kostin (Markku Ryytty) valmennuksessa. Saara kantaa valtavasti huolta perheestään, johon kuuluvat raskaana oleva äiti Maria (Annikka Kaistinen) sekä ”laulajaisi” Usko (Ville-Veikko Valtanen), jonka talonrakennuspuuhien viivästyminen pakottaa perheen asumaan teltassa ympäri vuoden. Lisäksi Saaralla on hänelle rakas ja läheinen isoäiti Aino (Leena Liimatainen), jonka hautajaisista näytelmä alkaa. Voin paljastaa, että mummon pysyminen arkussa ei ole näytelmän alusta loppuun pysyvä olotila.

Hautajaisten pappina toimivat pastori Viherniitty (Jukka-Pekka Löhönen), joka on rakastunut Mariaan. Hahmokavalkadin täydentää Rampo Sallone (Marja Sundgren), joka on Saaran uskottu ja paras ystävä, joskaan ei perinteinen sellainen. 

Näyttelijälle näytelmän työstäminen alkaa varsinaisesti käsikirjoituksen lukemisella, jota on edeltänyt roolitus. Minun ja Saaran kohtaaminen oli kirjoitettu ehkä tähtiin. Olin syksyllä yhteydessä teatterinjohtajaan mahdollisuudesta olla mukana jossakin produktiossa, jolloin kuulin nuoren naisnäyttelijän hakemisesta rooliin suomalaisessa Juakse ko hullu!- nimisessä tragikomediassa (joka on muuten Jyväskylässä 2004 kantaesityksensä saanut teksti).

Sain tutustua käsikirjoitukseen, Härmän perheen edesottamuksiin jotka naurattavat ja itkettävät (joskus yhtä aikaa) sekä Saaran tuntemuksiin ja kasvuun tarinan edetessä. Saara on siitä kiinnostava hahmo, että hän on monen vastaparin yksilö; empaattinen, itsekäs, vahva, heikko, äänekäs, vetäytyvä ja niin edelleen. Valloittavuuden ja ärsyttävyyden sävyt tekevät hänestä inhimillisen ja uskottavan näytelmähahmon.

Minulle on ollut tärkeää lähestyä Saaraa tekemällä hänestä kokonaista ihmistä, ei vain kuvaa lapsesta, jolloin vaarana on karikatyyri. Paras keino tähän on ollut se, että kaikki mitä Saara sanoo ja ajattelee on hänelle totisinta totta. Silloin se on minulle totta ja näyttäytyy ulospäin totena. Näin minä pyrin tekemään Saaraa hahmona, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Näytelmän harjoitteleminen on tuntunut intensiiviseltä, antavalta, hauskalta ja turhauttavaltakin. Tunnetilat vievät mennessään, ilma virtaa äänihuulissa ja välillä tulee hiki. Välillä ajatus karkaa ja välillä se on niin kohdalla, että tulee syvä onnistumisen riemu.

Teatteri on hetken ja hetkeen tarttumisen taidetta ja huumaavaa sellaista. Olemme päässeet kirjaimellisesti lavasteiden kimppuun, jotka koostuvat muun muassa rakennustarvikkeista. Olemmehan rakennustyömaalla.

Tästä on hyvä jatkaa. Tuskin maltan odottaa, että pääsette katsomaan työmme tuloksia! 

Merkinnän kommentit (0) | » Kirjoita kommentti