Ohjaajan päiväkirjamerkintöjä



19.1.2016 1. Läpimeno. No huh! Neljän päivän tauko näkyy. Tasarytmistä, ympäripyöreetä. Kaikki se mitä on yhdessä rakennettu loistaa poissaolollaan. Ongelmakohdat näkyvät turhankin selvästi. Vasta rakennustyömaakohtauksessa alkaa sujua. Stompit on parhaiten muistissa. Niitä on viimeksi harjoiteltu.

Teen muistiinpanoja. Kirjoitan jokaisen sivun ylälaitaan, että aikaa on. Täytyy muistaa, että vielä on kolme harjoitusviikkoa ensi-iltaan. Se riittää, muttei siinä liikaa ole. On käytävä kiinni niihin eniten metsässä oleviin kohtauksiin ja jätettävä toimivat rauhaan.

Teatterinjohtaja Kari Suhonen oli katsomassa. Hän esitti hyviä kysymyksiä: ”Mikä vie eteenpäin kutakin roolihenkilöä, mihin se pyrkii kohtauksen sisällä? Mitkä ovat toimintojen suunnat, roolihenkilön halut ja motiivit?” Olennaisia asioita, jotka on hyvä palauttaa mieliin ja harjoituksiin. Läpimeno kesti tunti ja 37 minuuttia, joten kesto ei ole ongelma.

Menin kämpille ja laitoin ruokaa. Läpimeno pyöri päässäni, mistä ja miten saan kiinni. Karin palaute oli se mitä nyt tarvittiinkin. Yksin katsomossa sitä tulee helposti sokeaksi. Silti palaute nöyryyttää. Miten mielellään sitä olisi hyvä.

Kävin muistiinpanoni lävitse ja merkkasin iltaa varten olennaisimmat palautteet näyttelijöille. Otin puolen tunnin tirsat ja lähdin pakkaseen ja kohti teatteria. Katoin lähtiessä facebookin: ”11-vuotias Veeti-Veikko on ollut kateissa eilisestä illasta lähtien”. Äiti pyytää jakamaan tiedon. Tunnen tuon pojan näöltä. Asiat meni tärkeysjärjestykseen.

Meillä oli rättisulkeiset eli käytiin pukusuunnittelijan ja näyttelijöiden kanssa läpi heidän asut ja asujen vaihdot. Ovatko vaihdot mahdollisia ja tarpeellisia sekä miltä asut näyttävät. Eniten askarrutti vaihtojen onnistuminen kirkosta takautumiin ja takaisin.

Lähdettiin alusta ja keskityttiin vaatteisiin. Samalla oli mahdollista harjoitella ja tehdä muutoksia. Puhuimme myös läpimenosta ja sen sujuvuudesta. Teatteri on yhteistyötä. Mitä enemmän uskallat ottaa vastaan, antaa ja jakaa sitä parempaan lopputulokseen pääset.

Markku ja VV kiteyttivät päivän lähtiessään, että: ”Ei mitään huolta. Tää on samassa vaiheessa, kun yleensäkin näytelmät 3 viikkoa ennen ensi-iltaa.” Meillä on hieno työryhmä, jonka kanssa on hienoa ”juasta ko hullu!”

Kävelin kotiin. 30 astetta pakkasta. Soitin vaimolle. Katoin facebookin. Veeti-Veikko on löytynyt hengissä ja hyvissä voimissa!

Kaitsu

Merkinnän kommentit (0) | » Kirjoita kommentti