Eemeli metkuilee

Ohjaajan pään surinaa 12 päivää ennen ensi-iltaa

 

Mites ne kananmunat? Mites ne voi toteuttaa? Mikä olisi paras tapa saada isän kumisaappaisiin vettä? Miten talon katolta hypätään, ilman että ketään sattuu? – Nämä kysymyksen pirulaiset ovat tunkeutuneet unen läpi ja herättäneet minut jokaiseen uuteen päivään. Kyllä, kuulostaa ihan siltä, kun Vaahteramäen Eemelin ensi-iltaan olisi 2 viikkoa aikaa.

Vaahteramäellä on ollut hyvä olla. Se on reilu, valoisa ja lämmin paikka, missä on rajoja ja rakkautta, tilaa lapsille olla lapsia, salaa puhuvia eläimiä ja huolenpitoa. Varkauden teatterin Eemelissä nousee pikkusisko Iida (Maija Yrjölä) passiivisesta katsojasta enemmän aktiiviseen tekijään, josta olen iloinen: Muistan kun pikkutyttönä olen yrittänyt samastua Iidaan, ja se on tuntunut loputtoman tylsältä ja aralta tytöltä ja samastumistehtävä mahdottomalta. Toinen asia, mikä minua Eemeli metkuilee –esityksessä hykerryttää on valloittava eläintroikka (Markku Ryytty, Jussi Immonen ja Leena Liimatainen), jotka tanssivat, laulavat ja laittavat tarinaa ammuen eteenpäin.

Seikkailen öisinkin Vaahteramäellä. Viime viikolla kävin pitkää ja intensiivistä keskustelua Aatua esittävän näyttelijän Ville-Veikko Valtasen kanssa siitä, minkälaisen penkin hän kokee, että Aatu haluaa renkitupaansa. Aatu oli sitä mieltä, että kaikki käy, mutta jatkoin penkkiasian penäämistä. Nyt Aatulla on hyvä penkki:) Olen myös ohjannut Eemeliä unissani saksaksi. Joka on sinänsä jännä ratkaisu – en puhu saksaa lainkaan. Ei me kovin pitkälle päästy, totesin, että kielivaikeudet hidastavat menoa liikaa.

Tilasin viime viikolla radio-ohjattavan auton netistä Eemeliä varten. Luin tilausvahvistusta seuraavana päivänä, ja hämmästyin, noutopaikaksi oli merkitty Juvan R-kioski. Mikä Juva? Ensiksi asiakaspalautetta lähetettyäni ja sitten salapoliisityötä tehtyäni selvisi, että tuore varkautelainen (elikkäs minä) ei ollut muistanut postinumeroaan oikein. Että siksi Juva. Tilanne onneksi saatiin korjattua, ja auto on toivottavasti huomenna perillä VARKAUDESSA.

Harjoituskauden loppukaarre häämöttää. Vielä se ei tunnut surulliselta, ensi viikolla jo ehkä tuntuu. Näyttelijänä on tottunut siihen, että ensi-iltaan ei lopu mikään, siitä vasta alkaa uusi jakso. Minulle oudommassa ohjaajan roolissa täytyy opetella luopumaan jo paljon aiemmin. Ensi viikolla.

Minulle on tärkeää se, että lapsille on tarjolla laadukasta teatteria. Ei mitä sattuu, vaan huolella, ajatuksella ja ammattitaidolla tehtyä taidetta. Koska he ovat sen ansainneet. Minä ajattelen, että tekijöiden vastuulla on tarjota lapsille parasta mahdollista, jotta heillä olisi mahdollisuus innostua teatterista, saada käynnistä positiivinen kokemus ja halun palata. Toivon sydämestäni, että Varkauden teatterin Eemeli metkuilee –esitys, olisi esitys, jonka mahdollisimman moni näkisi ja josta voisi jäädä positiivinen teatterikokemus – niin lapsille kuin aikuisillekin.

 

Iida-Maaria Lindstedt

Merkinnän kommentit (0) | » Kirjoita kommentti